Museojäänmurtaja Tarmo

 
© Erik Tirkkonen

© Erik Tirkkonen

Englannissa (Newcastle upon Tyne) vuonna 1907 rakennettu Tarmo oli valmistuessaan Suomen valtion kolmas jäänmurtaja. Ulkomaankaupan kasvaessa 1900-luvun alussa kaksi aiempaa murtajaa, vuonna 1889 valmistunut Murtaja ja vuonna 1898 valmistunut Sampo, eivät enää riittäneet ylläpitämään väyliä talviliikenteelle. Aluksi jäänmurtajien päätehtävänä oli pitää väylä avoinna talvisatamiimme Hankoon ja Turkuun sekä pidentää Helsingin, Kotkan, Mäntyluodon, Rauman ja Vaasan satamien purjehduskausia. Lisäksi jäänmurtajat avustivat merihätään joutuneita aluksia.

Tarmo edustaa teräväkeulaista, amerikkalaista jäänmurtajatyyppiä. Se oli 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten voimakkain ja tehokkain murtaja Suomessa. Avovedessä Tarmon kulkunopeus oli 13 solmua. Alus pystyi etenemään noin 80 cm paksun kiintojään läpi. Vaikeammissa jääoloissa alus kulki tekemällä syöksyjä jäätä vastaan. Kulkua jäissä helpotti keulapotkuri.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Tarmo palveli Venäjän Itämerenlaivastossa avustaen sota-aluksia ja sotilaskuljetuksia. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917, ja sisällissodan puhjettua tammikuussa 1918 alus oli edelleen venäläisten hallussa Helsingissä. Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudin käskystä Tarmo kaapattiin itsenäisyysaktivistien haltuun. Talvisodassa jäänmurtajat alistettiin puolustusvoimille ja aseistettiin. Tammikuussa 1940 Tarmoa pommitettiin Kotkan satamassa, jolloin 39 miestä kuoli ja 13 haavoittui. Onnettomuudessa aluksen keulaosa vaurioitui pahoin ja sisätiloja tuhoutui tulipalossa. Jatkosodan aikana Tarmo osallistui Utön eteläpuolelle tehtyyn "Nordwind"-harhautusoperaatioon.

Viimeiset vuotensa "Apu"-nimisenä toiminut Tarmo oli käytössä vuoteen 1970 asti, jonka jälkeen se päätettiin kunnostaa museoalukseksi. Entisöintityö suoritettiin Kotkan Telakalla vuosien 1990–1992 aikana. Merenkulkuhallitus luovutti entisöidyn aluksen Museovirastolle, ja Tarmo sijoitettiin vuonna 1992 Kotkaan. Heinäkuusta 2008 lähtien Tarmo on ollut avoinna yleisölle Merikeskus Vellamon museoaluslaiturissa osana Suomen merimuseon näyttelyitä.

 

HÖYRYJÄÄNMURTAJA TARMO

  • pituus 67,1 m
  • leveys 14,3 m
  • syväys 6,1 m
  • uppouma 2 300 tn
  • kahden höyrykoneen yhteisteho3850 ihv
  • viisi höyrykattilaa
  • keula- ja peräpotkuri
  • miehitys jäänmurtotoiminnassa n. 40 henkeä
  • aktiivikäytössä vuoteen 1970

 

TARMON HÖYRYKONEET

Keulakone

  • sylinterinmitat 533 x 838 x 1346
  • iskunpituus mm 914
  • kierrosluvut ja tehot 99 rpm/ 1300 ihv ; max. 107 rpm/ 1450 ihv
  • piiskan vaikutus 8 rpm/ 150 ihv/ 9;12%

Peräkone

  • sylinterinmitat mm 610 x 965 x 1549
  • iskunpituus mm 990
  • kierrosluvut ja tehot 89 rpm/ 2000 ihv/ max. 98 rpm/ 2400 ihv
  • piiskan vaikutus 9 rpm/ 400 ihv/ 10;20%

Kattilat

  • tulipinta ja paine m2/bar 5 x 195 = 975; 12,65
  • norm. teho ja lämmityskerroin 3300 ihv ; 3,38
  • max. teho ja lämmityskerroin 3850 ihv ; 3,95